JULKISEN TALOUDEN VAKAUTTAMINEN

Kevyemmällä hallinnolla kohti parempia palveluita ja talouden vahvistamista.

Uusien hyvinvointialueiden myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen hallinnon tulee yksinkertaistua ja tulla läpinäkyvämmäksi. Nykyisen noin 200 sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation vastuu palveluista siirtyy 21 alueelle ja Helsingin kaupungille.

Palvelujen järjestäminen ja rahoitus kulkevat käsi kädessä koko hyvinvointialueella. Tämä vähentää ihmisten hyppyyttämistä sekä kustannusten siirtämistä toisten kannettavaksi. Siksi kustannuspaineita hillitään parhaiten panostamalla lähipalveluihin, nopeaan palveluihin pääsyyn ja ennaltaehkäisyyn.

Kunnilla ja hyvinvointialueilla on erilaiset, toisiaan täydentävät tehtävät. Ne ovat toistensa kumppaneita, rinnakkaisia ja yhdenvertaisia toimijoita. Hyvinvointialueen ja kuntien välinen yhteistyö on välttämätöntä erityisesti lasten ja nuorten palveluissa sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä ja työnjakoa tarvitaan aiempaa enemmän.

Palvelujen järjestämisessä pienten ja syrjäisten kuntien päätösvalta tulee turvata, jotta voidaan välttää lähipalveluiden keskittäminen suuriin asutuskeskuksiin. Alueellinen tasa-arvo hyvinvointialueen ja kuntien sisällä turvataan esimerkiksi edellyttämällä 2/3 määräenemmistöä palveluverkkoa koskevissa päätöksissä. Asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa käytetään lautakuntia ja muita toimielimiä. Näin taataan laajempi kansanvalta ja ihmisten osallistuminen. Alueesta ei saa kuitenkaan tulla hallintohimmeliä, jossa olisi vaarana eri sektorien välinen kilpailu ja osaoptimointi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus vaikuttaa merkittävästi kuntien tuleviin tehtäviin ja talouteen. Valtion on turvattava hyvinvointialueille riittävät resurssit palvelujen järjestämiseksi. Uudistuksen myötä kunnat eivät saa joutua taloudellisiin vaikeuksiin eikä ihmisille saa syntyä kohtuuttomia lisäkustannuksia.

Hyvinvointialueiden tulee ottaa vastuulleen nykyisten palvelujärjestäjien varat ja velat kokonaisuudessaan. Kiinteistöihin tulee sitoutua pitkäaikaisin sopimuksin, ei pelkästään kolmen vuoden suoja-ajaksi. Kiinteistöjä ei voida jättää kuntien taseisiin niiden tahdon vastaisesti. Kunnille on maksettava kiinteistöistä asianmukainen, vähintään niiden tasearvoa vastaava korvaus.